Ihan pienimuotonen avautuminen. Ottakaa huumorilla! Siitäkin huolimatta, et voisin pakata kamat heti ja muuttaa johonkin missä ei tunnu siltä, et asuis soluasunnossa naapureidensa kanssa 😀 Muutettiin toukokun alussa kerrostaloon pojan ja avopuolison kanssa. Muutama kuukausi tuntu olevan rauhallista, mut sitte meidän yläkertaan muutti ykslapsinen perhe ja sen myötä ilmeisesti muutkin kerrostalon asukkaat on villiintyny.
Kerran jouduin jo vartijankin soittamaan, kun yläviistossa asuva naapuri luukutti yhtä ja samaa kappaletta toista tuntia hiljasuuden jälkeen. Ja siellä sit porraskäytävässä ovien takana hiippailin kuuntelemassa, et kuka hemmetti mesoaa, et osaan kertoo vartijalle oikeen asunnon 😀 Eikä kukaan lopulta edes avannu asunnosta ovee vartijalle. Musiikki onneks hiljeni. Pääsin nukkumaan klo 02:00. Aamuvuoroon herätyskello herätti 5:40. Oli ihan tosi jees fiilis koko päivän. Jätin luukusta heippalapun 😉 ja laitoin sähköpostia isännöitsijälle. Sen jälkeen on satunnaisesti kuulunu musiikinpauhua, mut hiljentyny ennen puoltayötä.
Seinänaapureilta ei ikinä kuulu mitään häiriötä, vaikka todistetusti niitä on olemassa 😀 En tiiä mistä tän talon katto ja lattia on tehty, mut kohta lahjotan yläkerran naapureille huopatossut ja kokolattiamatot, sekä pyydän pehmustamaan vessanpöntön. Kaikki töminä ja meluaminen kuuluu ihan liian selkeesti meille asti. Ilmeisesti heillä on marssiharjotukset päivittäin kahen tunnin jaksoissa 😀 Nytkin, kun flunssanen poika nukkuu päiväunia, kuuluu hirvee ryminä ja pauke ja puheenpulina. Ja miten eksoottista on kun pelkällä korvakuulolla voit sanoa, mikä toimitus vessassa on menossa; rakon tyhjennys, suolen toimitus vai peräti norjan kielikylpy pönttöä halaillen 😀 Voipahan huolehtia lähimmäisistä ja käydä tarvittaessa lahjottamassa Imodiumia, maitohappobakteereja, hiilitabletteja tai vaikka pari Toilaxia 😉
Jopa niiden lapsen äänilelun melu kuuluu meille ihan selkeesti. Jos ne puhusivat suomea, ymmärtäisin ja kuulisin joka sanan, joka meille kuuluu. Tottakai elämisen ääniä kuuluu olla, mut kuuluuko sen kuulua niinkun ne asuis meidän makuuhuoneessa?? Raastaa välillä niin hermoja niin lujaa!!
Ehottomasti parasta on, kun meet nukkumaan, eikä uni tuu heti. Sit kun alat kuuntelemaan oikein niitä kaikkia melun ääniä mitä kuuluu 😀 Jollain on tapana kuunnella tosi ärsyttävää ohjelmaa radiosta tai tv:stä, se pulputus kuuluu meidän makuuhuoneeseen ilmeisesti patteria pitkin kaikuen 😀 Ja kun ei o edes suomeks, et ymmärtäisin mitä ohjelma koskee, et onko ees hyvä ohjelma 😀 Siitä tulee vähän mieleen Serranon perheen polotus. Siinä menee loputkin yöunet, ku alkaa villiintymään itekkin siinä metakassa niin, et vois lenkille lähtee 😀
Viime yönä kuuntelin puolenyön aikaan, kun joku omasta mielestään loistavasti laulava kieku jossain asunnossa ja raiskas jotain popbiisiä. Sitte meni hermo ja silläkin uhalla, et poika olis heränny aloin kiekumaan takasin. Tiedä kuuluko sinne asuntoon, mut biisin loputtua laululintu hiljeni 😉 Ja kyllä, laululintu sirkuttaa välillä myös päivisinkin. Asuu täällä joku sellanenkin, joka osaa soittaa hyvin kitaraa, sitä on kiva kuunnella 🙂 Yhtenä yönä taas oli jääny rappukäytävän valo päälle, jälleen kerran vaikka sen pitäs sammua automaattisesti, ja se paisto häiritsevästi makuuhuoneen oven yläpuolen ikkunasta makuuhuoneeseen. Kun ulko-ovessa on ikkuna ja makuuhuone suoraan siinä ulko-ovea vastapäätä. No kuitenkii, ilmeisesti jollain muullakin meni hermo siihen tai sit tuli kännissä kotiin, kun yhtäkkiä joku huusi käytävässä V***u ja paiskas oven. Hetken päästä kuulu taas kamala ryminä ja uudestaan huudettiin alapäätä ja paiskottiin ovia. Sen jälkeen sammu kyllä valokin vihdoin 😀 Kello oli kolme aamuyöllä. Onneks oli iltavuoro eessä.
En varmaan ikinä lakkaa ihmettelemästä, miten täällä on niin huonot äänieristeet, koska hiljasemmissaki kerrostaloissa on tullu asuttua/käytyä. Sääliks käy etenkin alakerran naapureita klo 5:20, kun pojan kanssa herätään päiväkotiin ja töihin. Toisaalta myös tunnen ripauksen vahingoniloa, etenkin kun poika saa hepulin jostain olemattomasta ja huutaa ja kiukuttelee toista tuntia. Taikka sitten, kun avopuoliso kattoo jalkapalloa tai pelaa pleikkaria ja huutaa täällä 😀 Kyllä meistäkin siis elämisen ääniä lähtee, niinkun jokaisesta luonnollisesti. Välillä käy sääliks niitä vanhempia, joiden vauva itkee yöllä pitkiä aikoja jossain tuolla 🙁 Toisinaan sitä pysähtyy miettimään, et kuinka paljon meidän normaalista puheesta kuuluu muihin asuntoihin, kun lattia ja katto tuntuu olevan paperia. Ainakin pojan ja kissan komentaminen varmasti kuuluu. Mut odotan sitä päivää, et muutetaan johonkin muualle missä naapureiden asiat pysyy naapureilla ja meidän asiat meillä.
Ugh! Olen puhunut 😀 Mukavaa viikkoa!
<3 Heidi