Tänään on se päivä, kun vähänkään joulukalenterista ymmärtävät lapset on helppo saada kerrankin ylös sängystä 😀 Tai niin luulisin jo omakohtasen lapsuuskokemuksen kautta, kun se joulukalenteri oli 24 päivää aamun kohokohta. Poika oli meillä monta päivää puhunu, kuinka hän haluaa suklaajoulukalenterin. Siinä kohtaa mietin, oliko liian riskaabelia sittenkin tehdä oma joulukalenteri pojalle. Mitä jos se ei tykkää ollenkaan, vaan haluaakin just sen yksinkertasen suklaajoulukalenterin.
Alkuun ajattelin, et laitan mun vääntämän joulukalenterin yön aikana valmiiks tälle päivälle. Mut koska haluan nähdä pojan reaktion itte, niin päätin siirtää sitä hetkeä, kunnes oon vieny pojan tänä aamuna päiväkotiin ja rynnätä sen jälkeen valmistelemaan asiaa. Onneks poika ei tajunnu kaivata joulukalenteria tänä aamuna, kun olin illalla laittanu kuusen valmiiks olohuoneeseen.
Illalla oltiin avopuolison kanssa varmoja, et aamulla herätään huutoon ja hihkumiseen. Yllätys oli kyllä suuri, kun heräsin kellon soittoon klo 7. Kun normaalisti poika herää puoli kuuden jälkeen. Tänä aamuna jouduin itte herättelemään häntä. Poika oli kyllä intopinkeenä, kun jäi ihastelemaan joulukuusta. Tänään hällä on iltapäivällä klo 16 päiväkodissa ihan eka joulujuhlakin 🙂 Poika vähän hämmentyneenä totes, että onko hänellä kaksi joulua 😀
Ja nyt hällä on vielä kolmaskin, ihan oma joulu 😉
Nyt on kaikki 24 joulupussia tietty kuvattuna blogipostauksia varten. Tekokuusi pystytetty pojan huoneeseen, valot laitettu kuuseen ja joulupussit roikkumassa kuusessa.
Nyt odotetaan enää klo 12 hoitopäivänsä lopettavaa poikaa paikalle, toivottavasti yllättymään 🙂
Ja tältä meillä näytti, kun joulukalenteriurakan lopetin
Mukavaa päivää kaikille!
<3 Heidi
Jänniä aikoja💟👍
Kyl vaan 🙂 Melkein halus avata jo kaikki pussukat 😀