Poika oli jo tossa aiemmin ihastellut enkeliä, joka mulla oli joulutavaralaatikossa. Olin luvannu hälle, että saa sen huoneeseensa joku päivä. Tänään kävin enkelin laittamassa ikkunalaudalle just ennen pojan kotiintuloa.
Enkeli on peräsin mun mummin tavaroista. Mummi kuoli 2010 lokakuussa kotonaan. Enkeli olis todennäköisesti heitetty pois, mut miä halusin sen ittelleni muistoksi. Enkelin esille ottamisen myötä on ollu jotenkin vaisu mieliala nyt illalla, himpun itkunenkin fiilis. Ikävä mummia ja vaaria nousee kovin pintaan. Vaari kuoli sairaalassa jouluaattona 2012 syöpään.
Onhan tossa enkelissä toki myös jotaa mystisen kaunistakin mun mielestä sen lisäks, että mummin ja vaarin muisto elää siinä. Enkeli kytketään verkkovirtaan ja siivissä menee jonkunlaisia valokuituja, jotka vaihtaa väriä. Sekä helmassa loistaa valo.
Poikakin tykästy siihen kovasti ja halus välttämättä, että jätän enkelin päälle, kun hän käy nukkumaan. Ehkä vähän niinkun suojelusenkelikskin.
Tämän päivän joulupussukasta
Paljastu lisää joulukuusenkoristeita
Ja poika onnellisena ripusti niitä kuuseen ja kiitti:” Kiitos äiti, että olet tehnyt näitä yllätyksiä minulle!” :’) Ja hampaita pestessä totesi:” Äiti minä en halua, että unohdat minua, koska minä tykkään olla sinun luona!” <3
Rauhallista iltaa kaikille!
<3 Heidi