Yhdessä aiemmassa postauksessani kirjotin, miten mun 5-vuotiaalle pojalle on hyvinhyvin tärkeetä, että hänelle luvatut asiat pidetään. Hän muistaa pienimmänkin asian, joka on joskus sanottu.
Esimerkkinä nyt vaikka se, että kerran päiväkodista lähtiessä hän suri kuinka ei ollut ehtinyt pelata Afrikan tähteä. Saadakseni hänet vihdoin pukemaan ja lähtemään kotiin, totesin hätäpäissäni, että pelataan sitten kotona. Meni pari tuntia ja ajattelin pojan unohtaneen asian kokonaan. Olin samana iltapäivänä lähössä tyttöjen kesken Amarilloon syömään ja aikaa lähtöön oli 45minuuttia, kun poika toteaa:”Äiti, pelataanko sitä Afrikan tähteä?” Eihän mun auttanu muu, kun pelata kolme kierrosta sitä ennen lähtöä, kun kerran olin päiväkodilla niin luvannu.
Se, että poika on niin tarkka lupauksien pitämisestä ja asioiden toteutumisesta, johtuu varmaan osittain siitä, että pieneen ikään mennessä petettyjä lupauksia on kertyny suunnaton määrä. On luvattu, että pääsee isälle, eikä sitten pääsekkään, koska isi huopaa ja soutaa 7 kertaa saman päivän aikana ja lopulta peruu erinnäisiin asioihin vedoten. Tai se, että on luvattu tietty määrä öitä isillä ja kiikutetaankin kesken kaiken kotiin vedoten ties mihin. Saati se, että itse joudun oikomaan pojalle asioita, joita on puhuttu palturina hänelle ja hän uskoo ne kunnes ikävänä ihmisenä joudun kertomaan totuuden ja oikomaan asioita. Ei mikään oo musertavampaa, kun nähdä ylen pettynyt lapsi. Toki äitinä joudun itsekkin tuottamaan pettymyksiä pojalle ja oon varmasti jättäny luvatun Afrikan tähden tai muistipelin pelaamatta, tai jättänyt lähtemättä leikkikentälle juuri sillä hetkellä. Mutta kuitenkin meillä avopuolison kanssa kasvatetaan rehellisyyteen, totuuteen ja siihen, että lupaukset pidetään, tai jos ne joutuu rikkomaan niin asia kerrotaan ja perustellaan henkilökohtasesti aivan itse pojalle, kertomatta lisää satuja!
Pari viikkoa sitten kävi sisko ja hänen avopuoliso kylässä. Siskon avokki leikki meidän kissan kanssa ja vahingossa kissanlelu meni rikki, mikä aiheutti pojalle mielipahaa. Siskon avokki lupasi ostaa uuden lelun. Asia oli jo meillä unohdettu, kun sisko laitto tänään viestiä, että tulevat käymään. Ja arvatkaapa oliko pojalla hymy korvissa, kun siskon avokki ojensi uuden erivärisen, mutta muuten samanlaisen kissanlelun. Koska hän oli luvannut pojalle tuoda uuden! Arvostan 🙂
Pojalla on ehdottomasti maailman paras kummisetä (kummitädin lisäks :), eikä oo tarvinnu katua sitä, että hänet jälkeenpäin halusin lisätä kummiks pojalle. Tiedän, että jos jostain syystä pojasta huolehtiminen lankeais heidän vastuulle, sais poika yhen parhaimmista kodeista mitä voi ikinä saada. Luotan täysillä!
<3 Heidi