Poika tuli sunnuntaina isältään kotio, olivat lauantaina käyneet HopLopissa. Maanantaina tuli viesti, että kaverin poika oksentaa, että varokaa kohta se on kaikilla. Aamulla jo päiväkotiin viedessä kuulostelin, et poika köhisee. Töiden jälkeen kun hain päiväkodista, niin kotiin päästyä poika oli jotenkin väsyneen olonen ja itkunen. Istahti eteisen lattialle itkemään, että jalkoja koskee ja päätä särkee. Lämpöähän toisella sitte oli. Tähän väliin totean, et onneks ei ollu vatsatautia!
Päällimmäisenä oireena oli yskä ja lämpöily, kunnes to aamyöllä poika yski niin pahasti, et väänsi itkua vessassa. Kuumetta oli päälle 38. Eihän se auttanu, kun yökölle soittaa töihin, ettei meikäläinen töihin tuu. Samaan syssyyn puhelinkin alko temppuamaan. Yritin varmaan yli 10 kertaa ottaa yhteyttä numeroon ja vähä alko ärtymys nostamaa päätään, et mihin hemmetin numeroon olis pitäny soittaa, et onko mulla väärä numero. Lopulta sammutin ja käynnistin puhelimen, sit pääsin läpi. Aamulla kasilta, kun aloin soittamaan esimiehelle, sama juttu. Käynnistin ja sammutin montamonta kertaa, kunnes pääsin läpi. Puhelimesta kuulu aina pööp ja linja katkes ennen kun ehti hälytysääntäkään kuuluu. Terveyskeskukseen en enää päässy ollenkaan läpi. Kokeiltiin vielä niin, et avopuoliso soitti mulle. Hänellä kyllä kuulu hälytysääni, mut mulla ei tullu näyttöön minkäänlaista ilmotusta, et joku mulle soittaa. Viimesen tiettävästi toimivan puhelun olin käyny tiistaina iltapäivällä. Viestit ja netti kyllä toimi normaalisti. Avopuolison puhelimella sit soittelin terkkulaan ja ne soittikin sieltä viiessä minuutissa takasin.
Hoitajalle saatiin aika ja etuajassa päästiin vielä sisälle, kun edellinen asiakas oli jättäny saapumatta. Oli kyllä ihana se hoitaja. Multa kyseli faktat ja muuten jututti poikaa. Reippaasti anto poika ottaa tulehdusarvotkin sormesta. Vaan kun hoitaja työnsi lastan kurkkuun, käski sanoo AA ja poika yökkäs, niin poikapa suuttu ja tokas hoitajalle:” Miksi sinun piti työntää se minun kurkkuun!” Ja mökötti loppukäynnin. Kivasti se hoitaja myös vastaili pojan kysymyksiin. Torstai ja perjantai tuli sairaslomaa. Huomisesta olis neljä vapaata, jotka nekin menee toipumiseen.
Tänä aamuna oli taas 38.2 kuumetta. Ruoka kyllä maistuu ja juoma, mut muuten poika onkin aikamoinen känkkäränkkä. Tunnin tappeli, ennenkun suostu päiväunille. Nyt nukkuu ja miä oon valmis hyppimään seinille. Mietin vaan, et ei toivoakaan ainaka kahteen päivään saada pojan kanssa käytyä ulkona hetken happihyppelyllä. Täällä möllötetään sisällä, kinataan keskenämme, koska avopuolisokin lähti reissuun eilen. Samalla on jännitetty miten käy, kun epilepsialääkitys lopetettiin joulukuussa ja nyt ekat korkeemmat kuumeet sen jälkeen, mut hyvin on menny, ei kohtauksia 🙂 On luettu, katottu lastenohjelmia, yritetty saada poikaa viihtymään. Ja samalla sit siivonnu, vaihtanu petivaatteet, tiskannu ja vähän neulonu. Hyvä puoli on, et energiaa tolla on. Aikuinen ihminen olis tossa kuumeessa jo taju pois. Toisaalta on se huono puolikin, et energiaa on, kun ei sitä pääse mihinkään purkamaan muuta kun kotona riekkumalla. Anteeks alakerran naapurit töminästä mitä meiltä lähtee 😀 Silti täytyy sanoo, et mieluummin olisin töissä ollu, ku halunnu lapsen tulevan kipeeks. Nyt toivotaan vaan, ettei itelleen tuu. Ja menihän täs omat viikonloppusuunnitelmatkin kerralla uusiks. Onneks meillä on karkkia edes <3
Mukavaa viikonloppua! Tämmöstä meillä..
<3 Heidi