Seisoin tuossa eilen bussipysäkillä oottamassa bussia iltavuoroon mennessäni. Pysäkillä seiso kaks nuorta tyttöä. Aikalailla tahtomattani kuulin mitä he juttelivat. Osan annoin mennä korvasta sisään ja toisesta ulos. Kunnes ohi ajoi piikillä keulien nuori poika. Toinen tyttö, joka myöhemmin osottautu bussiin maksaessaan 17-vuotiaaks, käski kaverinsa kattoa kyseistä pelleilijää ja kirkkaalla äänellä hoki:”Kaadu, kaadu, kaadu.. Damn, ei kaatunu..” Kaveri siinä vieressä hihitteli ja tää 17-vuotias jatko:” Jos se nyt olis kaatunu niin en olis menny auttamaan. Miä oon ahdistunut suomalainen, enkä pysähtyis. Kääntyisin vaan ympäri ja olisin, kun en olis mitään nähnykkään!” Kaveri vaan myönteli ja kikatteli vieressä. Mun teki mieli kääntyä ja avata suuni, että tajuaakohan hän nyt yhtään mitä suustaan päästää, että joku päivä hän voi olla se, joka tarvii apua ja ihmiset vaan kävelee ohi. Että sekö olis hieno juttu.
Pidin suuni kiinni.
Paljon on ollu lehdessä juttuja miten ohikulkijat ei oo auttaneet apua tarviivaa. Onneks on myös niitä, jotka sitä apua antaa ja huolehtii toisesta. Itselle kyllä nousi pelko, että jos poika jonain päivänä tuolla ulkona liikkuessaan saa epilepsiakohtauksen, niin auttaako sitä kukaan? Vai onko se raukka täysin oman onnensa nojassa ihmisten välinpitämättömyyden takia. Miten ahdistavaa. Te, jotka tunnistatte välinpitämättömän asenteen ittessänne, olkaa ystävällisiä ja ottakaa pää pois pyllystä ja muuttakaa asennetta. Kiitos! Koska oikeesti jonain päivänä te itte tai joku teille tärkeä voi tarvita sitä apua, joka saattaa pelastaa hengen ja mitä jos ihmiset vaan käveleekin ohi välittämättä.. Jokainen on jollekkin tärkeä <3
Hyvää alkanutta vuotta 2017!
<3 Heidi