Otsikon mukaisesti Moikka maailma!
Liekö joku mielenhäiriö tässä iski vai mikä näin illasta. Niin moni tuntuu kirjottelevan jonkunlaista blogia, että luovuuden puuskassani ajattelin ittekkin tätä kokeilla. Ihan hakusessahan tää homma on. Mutta jonkunlaista ns. päiväkirjaa olis kiva jakaa muille, kun en naamakirjan ihmeellisessä maailmassakaan oo.
Mun perheeseen kuuluu avopuoliso, kissa Turbo ja 5-vuotias poika. Leipäni tienaan lähihoitajana. Kaikenlainen askartelu, näpertely, virkkailu ja neulominen on pakkomielteitä mulle. Ideoita ja ajatuksia olis niin paljon, kun vaan ikinä sielu sietää, mut toteutusta rajottavia tekijöitä nyt sattuu olemaan ajoittain enemmän ja toisinaan vähemmän. Suurin rajottava tekijä lienee raha, tai siis sen puute 😀 Ja seuraavana ammatti-harrastus-tauti niskahartiavaivat. Tosin sekin on vaan hidaste, ei este 😉
Käsitöitä oon tahkonnu kesästä 2008, alkuun neuloen. Sillon tuli joululahjaks neulottua 20 paria sukkia puolessa vuodessa. Ja siitä se sitten lähti, nyt mopo on karannu täysin käsistä. Sillosesta elämäntilanteesta johtuen käsityöt oli mulle keino purkaa stressiä ja voimavara selvitä järjissä. Nyt stressin lievittämisen lisäks se on keino purkaa mun hullua luovuutta johonkin näkyvään. Se tunne, kun saat työn valmiiks <3 tai oikeastaan yhen niistä kymmenestä työstä, jotka on kesken 😀 Ja voinen väittää tartuttaneeni käsityöinnostuksen muutamaan muuhunkin. Ei oo varmaankaan eka tai vika kerta, kun puhelin hälyttää ja joku kysyy neuvoa 🙂 Ja mulle se on merkki siitä, että osaan kerrankin jotain niin hyvin, et pystyn jakamaan tieto-taitoni muiden kanssa. Nytkin puikoilla on menossa siskolle säärystimet. Niitä just neuloin, kun tuli tää nerokas idea blogista 😉
Täytynee alkaa syventymään tähän vielä hetkeks lisää. Ainakin oikeenkokosten valokuvien saaminen ja lisääminen tuottaa tuskaa ja päänvaivaa.. Ja aamuvuorokin kutsuu huomenna, joten palaamisiin ja unikuvia!
<3 Heidi